Kohtaamisia joulukuussa 2015

Ajamme aamun sarastuksessa kohti Ruovettä tapaamaan Irakista, Afganistanista ja Syyriasta tulleita vastaanottokeskuksen asukkaita. Tämä on toinen kerta, kun menemme Ruovedelle ja takana on yhteisiä hetkiä pääasiassa irakilaisten turvapaikanhakijoiden kanssa myös Tampereen Etnosoi!-tapahtumassa sekä Punkalaitumen itsenäisyyspäivän juhlan valmisteluissa. Tapaamiset ja yhdessä musisointi sekä sirkustelu on ollut antoisaa ja monella tavalla koskettavaa. Nämä pienet hetket, kun olemme tarjonneet ihmisille vaihtelua ja piristystä vastaanottokeskusarkeen ovat olleet selkeästi turvapaikanhakijoille suuri hengähdystauko. Olemme nähneet loputtomasti hymyileviä kasvoja ja kuulleet monta kertaa shukraan ja kiitos!

Päällimmäinen vaikutelma irakilaista (joita me olemme toistaiseksi eniten tavanneet) on ystävällisyys, sydämellisyys ja lämpö. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, mutta meille outona asiana näkyy vahvana myös heidän keskinäiset hierarkiansa. Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja koulutetut ihmiset toimivat automaattisesti muiden johtajina.

Kulttuurien kohtaamiset voivat toimia niin, että me opimme toistemme kulttuureista ja kehitymme ja muutumme samalla jollakin tavalla myös itse. Mielestäni eri maiden kulttuureja ei voi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Silti voi ajatella, että eri maiden kulttuureissa on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Irakilaiset voivat tuoda suomalaiseen yhteiskuntaan täällä kipeästi kaivattua ystävällisyyttä, kohteliaisuutta sekä tietynlaista lämpöä ihmisten välille. Viime vuosina varsinkin Suomessa tuntuu, että tapakulttuuri on rapistunut huimaa vauhtia. Ihmiset kohtelevat toisiaan Suomessa todella epäkunnioittavasti ja kommunikaatio on usein hyvin aggressiivista. Mielipiteet ovat jyrkkiä ja vastakkainasettelut suuria. Väittäisin, että suuri osa suomalaisista ei osaa enää keskustella keskenään sivistyneesti. Kyky empatiaan on myös rapistunut. Kun muutama viikko sitten turvapaikanhakijaperheen kaksi lasta kuoli kolarissa, suomalaiset ilakoivat, että siitäs saivat kun ajoivat ilman turvavöitä! Kaksi lasta kuoli ja heitä jäi kaipaamaan vieraaseen maahan juuri tulleet vanhemmat. Edes näin traaginen tilanne ei herättänyt ihmisissä empatian tunteita.

Irakilaiset ja muutkin arabimaista tulevat ihmiset voivat taas Suomessa oppia ainakin tasa-arvoa. Monet tapaamistani nuorista ihmisistä eri puolilta maailmaa ihailevat aina suomalaista tasa-arvoa. Suomessa miehen ja naisen välinen kommunikaatio on paljon mutkattomampaa kuin vaikkapa Irakissa tai Somaliassa. Tapaamani ulkomailta tulleet nuoret ihmiset usein haluavat tulla tässä asiassa suomalaisemmiksi. Usein myös ihaillaan sitä, kuinka voimme puhua suoraan ja kertoa mielipiteemme omille vanhemmillemme tai yhteiskunnassa korkeammassa asemassa oleville. Jopa presidentti on kansan tasolla ja hän saattaa ilmestyä vaikkapa katsomaan teatteria tai konserttia tai soittaa luontoiltaan. Tämä on monien hierarkkisemmista yhteiskunnista tuleville ihailun ja ihmetyksen aihe.

Monille suomalaisille monikulttuurisuus on painajainen. Monet näkevät kaiken vieraan uhkana suomalaiselle kulttuurille ja omalle elämäntavalleen. Itse näen tilanteen aivan toisinpäin. Tämänhetkinen tilanne on etnomusikologin unelma. Olen kahden viikon aikana päässyt tapaamaan musiikillisesti erittäin lahjakkaita ihmisiä, Irakista ja Syyriasta ja musisoimaan heidän kanssaan. Tällaisista tilanteista opiskeluaikana haaveilin ja ennen etnomusikologi joutui investoimaan tuhansia euroja ja paljon aikaa mennäkseen tapaamaan muusikoita eri maista. Nyt voin ajella bussilla Kauppiin, Ruovedelle tai Punkalaitumelle ja löytää sieltä kulttuurisia aarrearkkuja. Vaikka maailmantilanne on todella synkkä ja monet ihmiset kärsivät terrorismin vuoksi, voi ainakin etnomusikologi löytää tästä kulttuurien kohtaamisesta myös toivoa kulttuurisesti rikkaammasta tulevaisuudesta ja kehitystä myös hyvään suuntaan.

On vaikea ymmärtää, miksi vieraat kulttuurit ja ihmiset herättävät niin voimakkaita pelon tunteita monissa suomalaisissa. Ihminen voi tutustua uusiin kulttuureihin ja ajatustapoihin ja muuttuakin ilman, että hän luopuu omasta kulttuuristaan tai identiteetistään. Lasten elämässä uusien asioiden ja ajatustapojen oppiminen on päivittäistä. Viime vuosien aikana onkin ollut ilahduttavaa havaita kuinka monikulttuurisuus ei ole ongelma lapsille. He suhtautuvat uusiin ja erilaisiin ihmisiin luontevasti ja uteliaasti. Monikulttuurisuus on ongelma pelkästään aikuisille. Lapsissa on siis toivomme ja tulevaisuutemme tässäkin asiassa! Tosin meillä ei ole aikaa odottaa, että meitä avarakatseisemmat sukupolvet kasvavat aikuiseksi. Ääriliikkeet ja terrorismi imevät koko ajan voimaa tästä vastakkainasettelusta ja kovenevasta retoriikasta ihmisten välillä. Myös meidän aikuisten on pystyttävä kasvamaan ja kehittymään.

By |2016-04-20T13:33:06+00:0031/12/2015|Encounters|