Mietteitä Iittalan Kohtaamisista

Kulttuuriosuuskunta Uulu oli mukana tammi-helmikuussa järjestämässä Kohtaamisia Iittalassa. Iittalassa asuu noin sata turvapaikanhakijaa, joukossa myös aika paljon lapsia. Hankkeemme pääaktiviteetit tapahtuivat koulussa, Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilassa sekä vastaanottokeskuksessa.

Koulussa pääsin mukaan kolmen ryhmän kanssa tekemään uusia kappaleita biisinikkaripajoissa. Mukana olivat luokat 2 a+b, 4b, 6a sekä valmistavan opetuksen, eli turvapaikanhakijaperheiden lasten oppilaat, joita oli jokaisen luokan mukana muutama. Aloitimme pajat tutustumalla oppilaiden kanssa Uulun soittimiin, teemana oli suomalaiset perinnesoittimet sekä soittimet ympäri maailman, erityisesti niistä maista, joihin Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia. Oppilaat soittivat riemumielin muun muassa puu- ja sarvitrumpetteja, lintupillejä, rapapalleja sekä djemberumpuja ja balalaikkaa. Seuraavaksi päätimme, mistä aiheesta teemme kappaleen ja löimme viisaita päitämme yhteen. Melodiat biiseihin teimme Uulun kehittämällä yhteisösävellysmetodilla, jossa oppilaat synnyttävät melodian pääkulut.

Keräsimme ensimmäisessä pajassa siis sanoituksen ja melodian rungon. Seuraavaan viikkoon ja pajaan mennessä kirjoitin puhtaaksi oppilaiden ideat, höystin soppaa parilla riimillä ja niin meillä oli kolme upouutta kappaletta esitettäväksi iltamiin. Olin etukäteen ajatellut että kappaleet voisivat kertoa vaikka talvesta tai Iittalasta, no, nelosluokkalaisten kappaleen aiheeksi tuli säbä eli salibandy, joka on selkeän suosittua iittalalaisten nuorten keskuudessa, eli kertoopa kappale toki sillä tavalla myös Iittalasta. Kuutosten biisin aiheeksi tuli karkit, herkut ja salabileet. Kakkosluokkien biisi liittyi eniten kohtaamisiin, tutustumiseen ja ystävyyteen, se nimettiin Kaveribiisiksi. Suosikkisäkeeni kuuluu “Kaveri on kiltti ja rehellinen, kellä kaveri on se on onnellinen”. Kakkoset osasivat hienosti muutenkin kiteyttää kaveruuden tärkeimpiä piirteitä. Joka tapauksessa kaikkien biisien sanoissa kuuluu yhdessä tekemisen meininki sekä yhteishengen nostatus.

Biisit ovat kuultavissa Uulun Soundcloud-sivulta osoitteessahttps://soundcloud.com/uulu/sets/kohtaamisia-encounters

Niille alakoululuokille, jotka eivät osallistuneet biisinikkarointiin esitimme Leisiön Hennan kanssa toiminnalliset Yhteinen ääni -konsertit, joissa tutustuttiin niiden maiden musiikkikulttuureihin, joista Suomeen on muuttanut paljon ihmisiä. Toiminnallisuus tarkoittaa, että oppilaat pääsivät myös näissä konserteissa sekä tanssimaan ja laulamaan lauluja maailmalta sekä soittamaan mm. darbukaa, puhuvia rumpuja, piikkiviulua, krar-harppua ja ud-luuttua. Oli hienoa nähdä ja kuulla lasten innostuvan uusista soitintuttavuuksista, hehän eivät malttaisi lopettaa soittamista lainkaan.

MLL:n perhekahvilassa kävimme muutamana perjantaina ohjaamassa muskareita. Lauloimme “On talvi, kaunis talvi” ja helkytimme kelloja ja kanteleita, suhisutimme pitkähuiluja ja lisäksi soitimme udia ja darbukaa. Ehkä kylmä ja kaunis talvi teki meillekin tepposia, vastaanottokeskuksesta emme saaneet perheitä paikalle esimerkiksi niinä kertoina kun mittari laski alle 15 pakkasasteen.

Kolmena maanantaina järjestimme savityökerhon vastaanottokeskuksen tiloissa. Töitä olivat tekemässä eritoten turvapaikanhakija-aikuiset, tässä iittalalaiset hieman kainostelivat ja osallistuivat pajoihin enemmänkin kannustajina kuin tekijöinä. Mutta kohtaamisia syntyi kyllä näissäkin pajoissa. Teemana oli omakuva ja pajoja ohjasivat taiteilijat Kukka Pitkänen ja Anssi Taulu.

Iittalan Kohtaamisia-hanke huipentui koululla järjestettyihin iltamiin 11.2. Paikalla oli väkeä hieman yli 200 henkilöä ja esityksiä/esiintyjäryhmiä oli 12 kappaletta. Iltamissa saivat ensiesityksensä luokkien tekemät uudet biisit. Oppilaat olivat selvästi ylpeitä tuoreista, itse tekemistään biiseistä. Iltamissa oli myös puhe, jossa eräs vastaanottokeskuksen asukkaista kertoi kotimaastaan ja matkastaan Suomeen. Koskettavaa ja surumielistä puhetta kuvitti screeniltä nähdyt valokuvat matkan varrelta. Itselleni jäi illasta erityisesti mieleen koulun ilmaisutaidon ryhmän esitys, jossa hämminkiä aiheutti luokkaan tullut uusi oppilas, orava. Oravaan suhtauduttiin hyvin eri tavoin ja niin oravalla kuin yhteisön muilla jäsenillä olikin työtä paikkansa löytämisessä uudessa tilanteessa. Saimme myös nauttia nelikätisestä pianonsoitosta, muskariesityksestä, koulun opettajan egyptiläisestä tanssiesityksestä sekä koulun bändin keikasta. Olin alunperin kaavaillut iltamien kestoksi 1,5 tuntia, mutta eihän se riittänyt, ohjelmaa olisi ollut pitkälle kolmatta tuntia.

Mitä ajatuksia tämä kaikki minussa herätti? Viime aikoina yhteiskunnassamme on kuultu paljon hyvin äänekkäitä ja äärimmäisiä mielipiteitä. Viha ja pelko kasautuvat ja leviävät helposti, vihan ja pelon ilmapiiri ruokkii itseään. Mutta myös ystävyys, luottamus ja välittäminen kumuloituvat ja synnyttävät lisää luottamusta ja turvallisuutta. Meillä ei ole ratkaisuja maailmamme ongelmiin, esimerkiksi sotiin ja pakolaiskriisiin. Mutta yhteistä aikalailla kaikille ihmisistä on se, että haluamme parempaa, turvallisempaa maailmaa, maailmaa ilman sotia, pelkoa ja vihaa. Tähän pyrkiäksemme tehokkaita välineitä eivät voi olla viha ja pelko, vaan tutustuminen, ystävystyminen ja luottamuksen rakentaminen. Nämä ovat myös ne rakennusaineet, joilla teemme Kohtaamisia-hanketta.

Iltamista ja koko Iittalan Kohtaamisia-hankkeen järjestämisestä iso kiitos Iittalan vapaaehtoisille, koulun oppilaille, opettajille ja muulle henkilökunnalle, vastaanottokeskukselle, MLL:n perhekerholle, savityöpajalaisille, ohjelmaan osallistujille ynnä yleisölle. Iittalassa on hieno vapaaehtoisten yhteisö, kirjavakin porukka, hieman alle sata eri-ikäistä aktiivista naista ja miestä, jotka auttavat turvapaikanhakijoita kotiutumaan ja haluavat rakentaa hyvää yhteishenkeä ja ystävyyttä heidän ja iittalalaisten välille.

By |2017-12-07T12:05:26+00:0001/03/2016|Encounters|