Jouhikko

Jouhikko on lyyramainen jousisoitin, jota pidetään sylissä pystyasennossa jalkojen välissä. Metsän ääni -mallissa on kolme kieltä ja sen saa halutessaan jouhi- tai siimakielillä sekä pikavirittimillä. Jouhikkoa soiteaan säestämään tanssia ja laulua.

https://etno.net/soitin/jouhikko

https://www.kansanmusiikki.fi/jouhikko

Paino 0.440

Koko 56,5x14x7,5

Hinta 800€ sis alv 25,5%

Jouhikko

Jouhikon kaikupohja on perinteisesti yleensä koverrettu puusta ja peitetty puukannella. Kaikukopan jatkeena on ollut tappipuoli, johon viritystapit on kiinnitetty. Jouhikossa on ollut paikasta riippuen perinteisesti 2–4 kieltä. Viron hiiukantele-nimiset jouhikon sukulaiset ovat nelikielisiä ja Suomen puolella suurin osa jouhikoista on kolmekielisiä.

Jouhikonsoittajia on tutkittu ja äänitetty sen verran niukalti, että jouhikkomallit, samoin kuin sävelmätkin, tunnetaan tänä päivänä yksittäisten soittajien nimellä. Feodor Pratšun kolmikielinen malli. Perinteisesti jouhikon kielet punottiin hevosen häntäjouhista, mikä on antanut soittimelle omaleimaisen äänen. Useimmat jouhikot halutaan siimakielillä, minkä lisäksi jouhikkoihin saa viulun pikavirittimet ja sisäänrakennetun mikrofonin.

Jouhikko on savokarjalainen jousella soitettava lyyra, joka tunnettiin keskiajalla Saksasta Englantiin ja Ruotsiin ja Puolan kautta Viroon ja Karjalaan. Nykyisinkin soittajia löytyy Suomen lisäksi muun muassa Virosta. Muinasskandinaavit lainasivat näppäiltävän lyyransa Saksan kelteitä ja nämä pronssikaudella Välimeren kansoilta. Sen sijaan jousella soitetun lyyran eli jouhikon alkuperä ja historia on suunnilleen yhtä huonosti selvillä kuin kanteleenkin. Ensimmäinen konkreettinen löydös lyyrasta on kelttisotilaan haudasta Unkarista, ajalta 500–800 vuotta eKr. Maljaan kuvattu mies näppäilee 4-kielistä lyyraa. Trondheimin toimiokirkosta taas löytyy 1300-luvulta peräisin oleva jousilyyraa soittava patsas. Kuvien välissä siis keksittiin jousen käyttö. Jousi lienee Keski-Aasialainen innovaatio, jota käytettiin Itävallasta Brittein saarille, ja lyyra muuttui vähitellen vuosisatojen kuluessa jouhikon muotoiseksi. Suomen ja Viron lisäksi vanha jouhikkoperinne säilyi pitkään mm. Walesissä, jossa otetaudalla varustetua crwthia soitettiin 1800-luvulle saakka.